keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Huh hellettä!

Nyt on heltesiä (tukehduttavia) päiviä jouduttu sietämään jo vähän aikaa. Minä en ole pistänyt edes päätäni pihalle, vaikka Ferguksen tekisi ah niin mieli mennä vähän jouksentelemaan ja hikoiluttamaan itseään. Rassukka on joutunut tyytymään parvekkeella oloon ja odottamaan isiä töistä, jolla on onneksi korkeampi lämpökynnys kuin minulla! Jokapuolella kuulee kokoajan valitusta liian lämpimistä ilmoista (minähän en siis valita, vainkun totesin miten asia on), ja ihmiset jopa jonottavat tuulettimia, jotka sitten ovatkin mukavasti lopussa kun olisi oma vuoro ostaa. Hah! No me viisaina ihmisinä ostettiin se tuuletin jo kuukaausi sitten, saattoikohan johtua korkeasta ruumiinlämmöstäni viimeisillä viikoilla ollessani vielä raskaan. Makkariin pitäisi kyllä ostaa oma, ettei sitä tarttisi jatkuvasti siirrellä huoneesta toiseen.


Ja eräs pieni seikka josta melkein sain sydänkohtauksen. Eli:
Mieheni lähti sinä aamuna kiireessä töihin ja paiskasi oven mennessään kiinni. Meidän ulko-ovi tuottaa välillä vähän ongelmia, kun sillä on joskus tapana avautua "itsekseen". No tänä (siis eilisenä) aamuna ovi tietenkin teki tämän kepposen. Syötin rauhassa vauvaa olkkarissa ja olin mielissäni kun poikakin oli keksinyt jotain mielekästä puuhailtavaa kun ei kuulunut pihaustakaan. Siinä sitten rauhassa istuskelin kunnes satuin vilkaisemaan ulos. Ja voitte varmaan arvata mitä näin.  Rakas esikoisenihan se sielä viipotti pää kolmantena jalkana takapihallamme olevaa keinua kohti. Siinä minä sitten heitin vauvan sylistäni (en tietenkään kirjaimellisesti!), hyppäsin partsimme aidan yli ja kävin noutamassa pettyneen karkurin. Onneksi asumme kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa, maan tasalla niin hypystänikään ei tullut lääkärireissua. Jälkeenpäin olen miettinyt niitä "mitä jos..." Fergus olisikin mennyt vaikka keskustaan päin, autojen vilinään ja eksynyt sinne enkä olisi tiennyt mistä päin etsiä. No mutta onni onnettomuudessa.




tiistai 13. heinäkuuta 2010

Oma blogi kullan kallis

Hei ja tervetuloa ihka ensimmäiseen blogiini! 
Olen siis Ruotsista Suomeen muuttanut kahden lapsen 21 v äiti. Blogissani tulen kirjoittamaan ihan jokapäivisistä hetkistä, kuten vilkkaan 1,7 vuotiaan F poikamme metkuista, tyttövauvan kasvusta ja kehityksestä kuten myös sisustus ja lastenvaate hankinnoistakin.


Tervetuloa mukaan! :)