lauantai 17. joulukuuta 2011

Mitä olisi joulu ilman....

                                                               Itsetehtyä kranssia..
Kuumaliima pistoolilla saa todella näppärästi liimattua sammaleet kranssin runkoon.




Lahjojen paketointia..
ps. Huomaatko pienenpienen hopeisen paketin vasemman puoleisessa pinoss?
Se on mieheltäni minulle...!!! Saakohan tämä rouva tänä vuonna jotain mieluisaa, kultasepänliikkeestä ehkä..?

Kuukauden paras rentoutus hetki. Lasten päikkäreiden aikana, tietty. Täydellistä! 
 Ilman jouluisia ulkovaloja..
..mutta ei niin jouluisia ikkunoita ja pihan romukasaa.. :((
Ja ilman pientä torttuprinsessaa? :)



Typykkä suostuu syömään tortuista vain hillon :D

Tänään tulee takuuvarma joulumieli kun kuuntelen Yleltä 
jokavuotisen Joulun runo ja sävel on vapaan klo 19.
Joka vuosi olen aina yhtä huollissani saanko jouluksi joulumieltä, 
mutta aina se on viimeistään tämän ohjelman jälkeen on aina joulumieli tullut.

Mistä te lukijani saatte joulumieltä?
Leppoisaa lauantaita! :))

maanantai 5. joulukuuta 2011

No onkos tullut talvi...

Paljon on ehtinyt ja tapahtunut viimeisen postauksen jälkeen. Olo on ollut saamaton, enkä ole jaksanut miettiä blogin kirjoitusta. Suokaamme se minulle anteeksi :) Tänään satoi lumi maahan ja se toi tietenkin vähän joulu mieltä meille. Varsinkin eräälle kolmivuotiaalle, joka aamulla herättyään huomasi että oli satanut lunta. Voi sitä ilon ja onnen riemua! Siitäpä suoraan tuli herättämään äitiä (joka oli kyllä herännyt mutta yritti teeskennellä vielä nukkuvansa ja pitkittää sängyssä oloa). Jotain tämän tapasta sain kuulla:


"ÄitijaElle,tulkaakattomaan!!Sataaluntaaaa!Minnelaitetaanjoulukuusi?Tuhonjatuohon.Joulupukkivanhaukki.Tralalallallalaa.Tulkaanytjohetikattomaan!!" 

Jotenkin tuohon tapaan. Kyllä se sai äidille hymyn kasvoille vaikka aamuherätyksen onkin syvältä.
Pienen lapsen jouluriemu ja odotus vain ovat jotain niin ihanaa seurattavaa. Saa itsellekkin joulumielen ja odotuksen. Kuukauden verran poika on jo ihan innoissaan odottanut joulua, lauleskellut joulupukkia, Tiptaptiptappia ja ei itkeä saa. Ne hän on oppinut ihan tässä ennen joulua, kiitos spotifyn joka meillä soi melkein joka päivä. Jouluverhot, tähdet ja muutkin härpäkkeet ollaan saatu laitettua. Kaikki kahden päivän aikana kun mies oli kotona. Yhden päivän vietimme kahdenkeskistä laatuaikaa jouluostosten merkeissä Oulussa, hankimme kinkun ja ripustimme tähdet. Miten paljon sitä saakaan mahdutettua kahteen päivään jonka mies oli kotona. Juhlimme myös pojan 3 vuotis synttäreitä, kiireellä järjestettyjä tietysti. Mutta joka tapauksessa oli kaikilla mukavaa, etenkin synttärisankarilla, joka sai niin ihailemansa Salama McQueen auton. Auto on saavuttanut suuren suosion ja nukkuukin joka yö tiukasti pojan nyrkkiin puristettuna.




Paljon on myös tapahtunut sisustuksessa. Siitä ensikerralla (pian!)

Tässä vähän joulumieltä teille lukijani <3 

perjantai 28. lokakuuta 2011

Silloin kun jänskättää..

Heippa teille! Uusia Marimekon kankaita on tullut ostettua siskoltani, jotka aion teille täälä esitellä. Meillä alkaa olemaan kankaita kaappit täynnä ja yhä jatkan intohimoisesti niiden haalimista. Eikä minulla ole edes ompelukonetta millä niitä ompelisi.. :P Kankaista olen jo vaikka mitä kerennyt mielessäni suunittelemaan; joulusukista laskosverhojen kautta tyynynpäälisiin ja kangastauluihin. Toivoisin olevani näppärämpi käsistäni. Ainut minkä olen itse valmistanu on 5 vuotta sitten vaivalla ja hiellä rustaamani mekko omiin kihlajaisiini. Ja senkin suhteen äitini armahti minua loppumetreillä kun huomasi miten tuleva morsian ompelee ruttuun ja vinoon eikä osaa edes lukea kaavoista. Ja ompeli mekon loppuun puolestani (huoh!) Niin ja loppujenlopuksi mekkosta tuli ihan kohtuu hyvä. Vaikka siinä olikin kultainen kangas ja pitsiä siellä täällä. Nyt en sitä tietenkään enään pukisi päälleni.. ja eihän se toki enään mahtuiskaan :D.
Mutta niihin kankaisiin: 




Mitä mieltä olette kankaista? Ihan kivoja vai mitä?
Aiheesta seuraavaan; olenko jo esitellyt teille uuden sohvapöytämme?





Mitä mieltä olette? :) Torniosta tilattiin se ihan käsityönä tehtynä ja on tällä hetkellä meidän olohuoneen ihanin huonekalu. Pöytä ei kyllä oikein sovi muuhun sisustukseen (vielä). Matto on väärää paria samoin viimesiä henkosia vetelevä sohvamme. Verhoja ei ole vielä edes ikkunoissa puuttuvien ikkunatankojen vuoksi. Mutta hiljaa hyvä tulee... Kirjahyllyt ollaan kuitenkin saatu uusittua. Kaksi kappaletta Ikean valkoista Billys kirjahyllyä koristaa nyt meidän olohuonetta. Tai on koristanut jo reilun kaksi kuukautta. Vitriini ovet niihin olisi vielä tarkoitus hankkia. Niin ja valot. Paljon muutakin on ostoslistalla varsinkin näin joulun alla (!!!) Moneen vuoteen en ole ollut näin täpinöissäni joulun suhteen, ihan perhosia vatsassa ainakun sitä ajatteleekin. Joululauluja ja kynttilöitä on jo toki alettu harrastamaan ihan olan takaa. Pitäähän sitä alkaa virittämään sitä joulutunnelmaa hyvissä ajoin, eikö vain?

Perhosia löytyy takuuvarmasti myös huomenna siinä kahden aikaan. Me mennään katsomaan taloa!!!!! IIIK! Tekee mieli hyppiä ja kiljua riemusta. Pitäkää meille peukkuja siinä että se on meille tarkoitettu!! :)) Jännittää onko rakkaus molemmin puolista.

Mitä mainiointa tulevaa viikonloppua jokaiselle!!

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Miehen työ

Meidän koko elämä tuntuu tällä hetkellä pyörivän täysin miehen työn ympärillä. Olen aina kammonnut reissuhommia ja ajatellut että en millään kestäisi lasten kanssa yksin viikkoja. Ja säälinyt olen niitä äitejä kenen miehet ovat sellaisessa työssä. 

Nyt taas...Voin vain sanoa että ihmettelen itsekkin joka päivä sitä miten tähän on tultu. Mutta vaikka minulta vieläkin kysyttäisiin että suostunko tällaiseen elämään missä mies saattaa olla vain viikon kotona koko kuukaudessa; vastaus olisi tuhannesti kyllä. Haastavintahan tässä on vain kolme asiaa:

1. Ajokortittomuuteni- Todella noloa, mutta väistämätöntä. Täälä pohjoisessa kun ei pääse minnekkään ilman autoa. Ja lähimpään kunnon kauppaan ja keskustaan on se 25km. Olen jatkuvasti muiden kuskausten varassa. Rasittavaa se on myönnettäköön. Ja miksen hanki sitä kökkö korttia sitten, vaan ruikutan täällä? Vuosisadan kysymys! Onneksi asia on jo hyvässä hoidossa.

2. Yksinäisyys- Vaikka alle kilometrin päässä asuu kaksi siskoa perheineen, tunnen olevani aika yksin. Varsinkin iltaisin kun tulee pimeä ja lapset nukkuu. Silloin tulee sellaiset ajatukset kuin "Jos nyt sattuu jotain niin olen ihan YKSIN vastuussa nuista kahdesta ipanasta" ja kehittelen iltaisin selviytymis keinoja miten suojelisin pienokaisiani tunkeilijoilta. Tätä teen siis ihan säännöllisesti, noin 1 minuutin ajan joka ilta. Sitten kyllästyn, laitan kynttilöitä ja spotifyn päälle. Kaksi pientä asiaa ja ratkaisu moneen ongelmaan! Yksinäisyydellä meinasin oikeasti ikävää miehestäni.. 

3. Oman ajan/energian/täydellisen rentoutumisen puute- Varmaan aika normaali vaiva joka vaivaa monia tietämäni äitejä. Oma aika on ollut minulle aina tosi tärkeää. Voisi melkein sanoa että elinehto. Melkeen. En voi hyvin jos en välillä pääse yksikseni jonnekkin. Minulle kirpparit ovat muodostuneet jonkinlaiseksi rentoutumisen keitaaksi jonne omilla lapsilla on ehdoton kielto. Kerran jouduin ottamaan lapset mukaan kun mies oli reissussa ja oma rentoutumisen nälkäni oli vain yltymästään yltynyt. Ja niinhän siinä kävi että otin lapset mukaan. Se oli kamalaa ja tuntui melkein pyhäinhäväistykselle. Vaikka lapset olivatkin ihan nätisti suurimman osan ajasta. Mutta olin merkannut kirpparit ihan omaksi alueekseni jonne lapset ei vain kuulu. Sen järkytyksen jälkeen lapsilla on ehdoton kielto kirppareille. Onneksi minulla on miehenä sellainen joka odottaa kiltisti autossa lasten kanssa vaikka tunnin että mamma pääsee kirppareille (heh). Kantsii vain laittaa kännykkä kiinni ja tukkia korvat mahdollisilta torven tööttäyksiltä. Niin ja ruokakaupassa käyminen yksin ei ole omaa aikaa!

Tällaista meillä tällä hetkellä. Tj 11 päivää arvatkaa mihin ;)





maanantai 26. syyskuuta 2011

Tällä ihanalla laululla toivotan teille kaikille
oikein ihanaa ja onnellista maanatai-iltaa!
Enjoy!




Här är stillhet och tystnad
nu när marken färgats vid
Från den trygga, gamla kyrkan
klingar sången ända hit

Jag har stannat vid vägen
för att vila mig ett tag
Och blev fångad i det gränsland
som förenar natt och dag

Och ett sken ifrån ljusen
bakom fönstrets välvda ram
Har förenat de själar
som finns med oss här i tiden
Och jag vet att de som har lämnat oss
har förstått att vi är
liksom fladdrande lågor
så länge vi är här

Och där bland gnistrande stjärnor
som förbleknar en och en
Kommer livet väldigt nära
som en skymt av sanningen

Vi är fångar i tiden
som ett avtryck av en hand
På ett frostigt, gammalt fönster
som fått nåd av tidens tand

En sekund är jag evig
och sen vet jag inget mer
Bara ett, att jag lever lika fullt som någon annan
Jag är här och mitt på en frusen väg
finns det värme ändå
Fastän snön börjar falla
och himmelen blir grå

Och ett sken ifrån ljusen
bakom fönstrets välvda ram
Har förenat de själar
som finns med oss här i tiden
Och jag vet att de som har lämnat oss
har förstått att vi är
liksom fladdrande lågor
så länge vi är här

Ps. Enään kolme yötä että saan rakkaani taas kotiin työreissulta!!

torstai 22. syyskuuta 2011

Ostospäivitys N.2

Sadepäivän kunniaksi esittelempä muutaman (huom.) välttämättömän ostos hankinnan. 
Yleensä tykkään sateesta tosi paljon. Varsinkin silloin kun on itse sisällä turvassa siltä. Ja kun lapset on jossain muualla isänsä kanssa ja kun voi ihan rauhassa loikoilla sängyllä ja kuunnella sitä (sadetta siis). Mutta sen olen tämän 2 , 9 vuoden äitinä olon aikana huomannut että jos kerran päivässä ei pääse ulos muksujen kanssa on äitiparan hermot koetuksella. 

Mutta nyt niihin ostoksiin:


Didriksonin toppahaalari Ellelle talveksi
Traderasta huudettu 25e.
Niin, tämähän on siis ihan välttämätön. 
Eihän lasta voi alastikkaan ulos päästää -30 pakkasessa. 
Kyllä tällä tytön kelpaa ulkoilla.  Muut talvivarusteet vielä puuttuukin. 


8 vaatteen paketti. Huudettu myös traderasta
 huimaan 2.5e hintaan
Tästä vaatepaketista olin erityisen riemuissani. Ja syykin on ja sen huomaatte kuvan alapuolelta...
Toinen syy on on polarn&pyretin punainen tunika sininsellä kauluksella, 
johon olen (ja Elle myös tottakai) erityisen ihastunut.
Ellellähän on jo tämä ennestäänkin, mutta sehän ei ole mikään este.
Eihän? :D 


Lisbeth Dahl






Ib Laursen
Nämä ihanuudet tilasin täältä. Hienoja tarjouksia lähes päivittäin! 
Käykääpä ihailemassa. Lähettävät myös Suomeen ja muualle Eurooppaan. 
Niin ja tämä ei ole mikään maksettu mainos, enkä saa ko. yritykseltä minkäänlaista korvausta. Pieni vinkki vain teille ihanasta nettiputiikista.
Tästä on ollut niin paljon juttua ympärinsä että parempi ilmoittaa heti :D



Mukavaa torstaita teille lukijani! 

Ps. On kyllä harmi kun mies on juuri tänään työreissulla.
Olisi ollut hienoa käydä katsomassa kun h.k.h Vicktoria tulee ja vihkii
torin tuossa rajalla :/ Paha juttu asua 25km päässä keskustasta ja vielä ilman ajokorttia!

torstai 15. syyskuuta 2011

Mi laik ZARA

Suhteeni Zaraan on ollut pitkäaikainen ja ainakin minua tyydyttävä.
 Ja nyt se on vain voimistunut tytön syntymän myötä. Myönnettäköön tässä vielä sekin 
että aika usein minut voi tavata huokailemassa Zaran luona

Tässä teille muutama ihana suupala sulatettavaksi:

 Ihania eikö totta? Ja tässä oli siis vaan tyttöjen vaatteita.. :D
Pikapuolin on tulossa blogiin noin kilometrin pituinen esittely Tradera ostoksista. 
Sitä odotellessa toivotan jokaiselle mukavaa torstai-iltaa!:)

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Niin surullista se on..

Se kuuluu elämän kiertokulkuun ja on yhtä luonnollista kuin syntymä. Mutta aina se koskettaa. Kuolema. Vaikka ihminen ei olisikaan kaikkein lähesin mutta aina silti ollut jossain taka-alalla ja jonka olemassa olosta on ollut aina tietoinen, voikin olla yhtäkkiä poissa. Ei siinä löydy sanoja miten omaisia voisi lohduttaa. On vain tyhjyys, toisen ihmisen jättämä suuri tyhjä aukko jota ei voi paikata. Mitä silloin voi sanoa? Voi vain pitää kädestä, kuunnella
ja kuivata kyyneleet.

En ole koskaan kohdannut kuolemaa näin lähellä mitä nyt. Omat vanhempani, appivanhempani ja muu suku ovat elossa. Ainoastaan isovanhempani ovat kuolleet ja hekin silloin kun olin pieni tyttö. Muistan oman äitini kun hän sai tietää isänsä kuolleen. Olin ymmälläni. Ja peloissani. Tietää että oma äiti itki makuuhuoneessa omassa sängyssään. Lapsi ei voi ymmärtää miksi oma äiti kulkee silmät punaisina eikä jaksa tehdä ruokaa. Nyt ymmärrän. Ja pelkään sitä päivää milloin se tule omalle kohdalle. Milloin minä kuljen silmät punaisina enkä jaksa tehdä ruokaa. Toivon että se päivä on jossain kaukana kaukana tulevaisuudessa. Enkä halua alkaa miettimään ja
 kuvittelemaan sitä hetkeä.

Mutta kaikista pahinta mitä voin kuitella on oman lapsen kuolema. Sitä tuskaa mitä äiti ja isä tuntee on mahdotonta arvailla. Tämä vuosi jää varmasti omaisille mieleen tuskallisena ja sekavana täynnä ikävää ja kyyneliä. Toivon sydämmestäni asti heille voimia jaksaa eteenpäin. Vuosia kuluu ja tuska muttaa muotoaan.
 Ja silloin tulevat muistot.


***


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Elämän ennalta-arvaamattomuus

Miten inhottavaa onkaan se kun ei pysty arvaamaan mitä huominen tuo tullessaan. Joksus vieläkin pohdiskelen sitä että minkä voiman/kyvyn ottaisin mieluiten (lentämisen, tulevaisuuteen näkemisen jne.) Olisi rauhoittavaa välillä tietää edellisenä iltana että huominen on hyvä päivä  ja parhaat mahdollisuudet onnistua työhaastattelussa/kenkä ostoksilla. 
Elämä voi olla joskus kovin arvaamaton. Jos uskoo vankasti jonkin asian tapahtuvan voi elämä kääntää kelkkansa ihan viime hetkillä. Miten inhottavaa! Juuri kun on suunitelltu ja unelmoitu kaikki valmiiksi, sitten tuleekin peruutus ja kaikki unelmat pitääkin vetää takaisin ja ajatella että ei niitä vielä oltu päästettykkään ilmoille. 

Mutta miten viisaasti kaikki onkaan järjestetty. Seuraavana päivänä saattaa olla taas hymy herkässä, jalat 10 senttiä maan yläpuolella ja pää taivasta hipoen.

Puhun miehen työpaikasta, kovin on filosooffin vikaa minussa vai mitä? ;) Olen pohtinut näitä asioita oikein kovasti viimeaikoina, eihän meillä kotiäideillä olekkaan muuta kuin aikaa... Mieheni oli vielä toissapäivänä puhelinmyynti työssä. Jokainen voi varmaan kuvitella että sillä palkalla ei pitkälle pötkitä 4-henkisessä perheessä. Sillä tavalla me ollaan tässä elelty jo vuosi. 

Sitten tuli yksi mahdollisuus. Yksi HYVÄ mahdollisuus toiseen työhön. 

Aloimme heti haaveilemaan. Se tapahtuu aina kun kyseessä on parempipalkkainen työ. Unelmat tulevat juuri silloin kun lapset on saatu nukkumaan ja miehen kanssa maataan jo sängyssä. Ensimmäinen unelma tulee yleensä minun suustani "Muru, eikö olisi ihanaa jos olisi oma koti?". Johon hän yleensä vastaa "joo ja kunnon auto joka ei reistaile ja jossa on ilmastoidut penkit". Johon minä taas vastaan että "Olisiko talon parempi olla valkoinen vai harmaa?".
Johon hän vastaa että "seuraava auto on mersu, sen olen jo päättänyt". Tällä tavalla saatamme keskustella sopuisasti muutaman tunnin. 

Mahdollisuus uuteen työpaikaan peruuntui aivan viimehetkellä. Tipuimme huimaa vauhtia alas pilvilinnoista. Sen päivän suruliputimme. Yritimme korjailla ja paikkailla unelmiamme jotka olivat niin kovin kolhiintuneet. Ajattelin että viikon päästä kaikki taas on normaalisti ja pettymys unohdettu.

Mutta sitten tapahtuikin jotain odottamatonta. Toine mahdollisuus ilmaantui ihan yllättäen ja putosi suoraan meidän syliimme. Uusi työpaikka, mikäpäs muu. Jopa viisin kertaisesti parempi kuin mikään aikaisempi työ. Ja vielä sellainen mikä oli ollut jo kauan pois-suljettujen listalla. He sielä halusivat mieheni. Todella halusivat. Se kävi selväksi jo ensi sekunneilla.
Ja huomenna on ensimmäinen työpäivä. Toivottavasti tästä alkaa meille se helpompi elämänjakso, mitä kohti olemme jo reilut kaksi vuotta kamppailleet! :)) 

Nyt ei voi muutakuin olla iloinen, kerrankin elämä voi yllättää positiivisella tavalla!
Ihanaa ja iloista elokuuta teillekkin!!!




sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Intohimona lastenvaunut

Nyt se on tunnustettu! Olen vaunuaddikti (Hah, mikä sana!) Etsin jatkuvasti uusia vaunuja lapsillemme, vaikka tarvetta ei kyllä olisi... (vaikka yhdet istumarattaat kyllä ihan hyvin mahtuisivat velä tähän huusholliin). Meillähän on vain kahdet vaunut tällä hetkellä. Toiset ovat Emmaljunga Cangaroot. Ostettu käytettyinä ja ovat meillä olleen käytössä 2.5 vuotiaalla noin vuoden.

Ovat huippukevyet työntää ja eturenkaan ansiosta vaunut kääntyvät kuin unelma.Ainut huono puoli on se että välillä vaunut vaikuttavat aika heppoisislta kun niitä työntelee. Toisinsanoen vaikuttaa usein siltä että vaunut kaatuisivat mutkissa. Takarenkaat eivät ehdi mukaan siihen mitä eturengas tekee. Ja kaatuvat myös aika helposti jos lapsi on päässyt seisomaan istuinosan päälle. 

Tytön synnyttyä ostimme Emmaljunga smart combit. Näitä käytettin ihan jokapäivä päiväunilla. Tyttö nukahti näihin heti! Mutta sitten koitti ongelma.
Nämä on myös ostettu käytettyinä eikä kauppaan kuulunut istuinosaa. 
Nämä ovat enään todella vähäisellä käytöllä, koska tyttö nukkuu jo omassa sängyssä päiväunet. Olen miettinyt sitäkin että jos ostaisi näihin erikseen sen istuinosan, niitähän taidetaan myydä ihan erikseenkin. Onko kellään tietoa?
Mutta vaunun runko taas on -07 vuosimallia. 
En sitten tiedä sopisiko kaupassa myytävät istuinosat tähän malliin.


Niin melkein meinasi jäädä unohduksiin meidän ihka ensimmäiset vaunut jotka ostimme kun poika syntyi. Mies oli armejassa ja minä lapsen kanssa kotona. Enkä omistanut ajokorttia(!). Oli pakko saada vaunut että pääsisi käymään jossain. Oli melkein pakko tilata netistä. Sielä vain oli aika suppeaa valikoima. Onpa typerää, tiedän! Ensimmäinen neuvo vaunuja ostaville on että: ÄLÄ IKINÄ OSTA VAUNUJA NETISTÄ, jos et tiedä jo entuudestaan mitä olet ostamassa. Puolustelen omaa hölmöilyä sillä että olin todella kokematon kaikessa mikä liittyi lapseen tai sen tarvikkeisiin. Ostin siis Ora jovit -09 mallia. Ne sai maksettua netistä ja se toimitettiin kotiin asti. Kätevää vai mitä!? Pakkohan sellaiset oli tilata.


 Vaunut olivat yllättävän raskaat ja leveät. Ja matalat. Minulla oli aina sellainen tunne kun työntäisin nukenrattaita. Ajattelin että muutkin ajattelevat niin ja nauravat minulle partaansa. Kun vaunuja piti kääntää, oli se kääntäminen aloitettava muutamaa kolme metriä ennen käännöstä. Käsivoimat taisivat voimistua sinä vuonna huomattavasti.
Näitä vaunuja en suosittele muillekuin 165 senttisille, bodarivartaloisille ja MIESPUOLISILLE. En 170senttisille, vasta synnyttäneille heikkokuntoisille naisihmisille.
Tällä hetkellä vaunut ovat siskollani jolla on niille enemmän tarvetta. 


 Jokapäivä haaveilen meille sisarusrattaita. Olisi aika kätsyä lähteä molempien lapsen kanssa kävelylle. Ei tarvitsisi aina odottaa että toinen tulee töistä..

Top3 listallani on tällä hetkellä:
Teutonia Cosmo




Phil&Teds

Quinny speedi sx

Quinny:istä olen kuullut vain ylistyspuheita ja ne taitavatkin olla aika kärkipäässä tällä hetkellä jos hankinnassa olisi "yksilölliset" vaunut.

Mutta tertokaapa mitä mieltä olette te, joulla on kokemusta näistä vaunuista! 
Ja onko sinulle sannutunu vaunumokia?:)

Ps. Juhannus meni lepposisssa merkeissä kotona ja välillä vieraissa. Suuremmilta katastrofeilta vältyttiin. Meillä on muutto taas edessä. En ole siitä jaksanut täällä vatvoa. On ollut aika rankkaa aikaa. Mutta toivotaan että se elämä tästä kirkastuu!:)
Yritän päivitellä tätä blogia vähän useammin! Ihanaa ja rentoittavaa juhannusaikaa teille kaikille!