sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tervetuloa Meille!

Rakkahat lukijani.
Viimeinen kunnon postaukseni taisi olla viimevuonna! Huh! nyt kyllä on vähän nolo olo. Toivon kuitenkin pikkiriikisen ymmärrystä. Viimepostauksessa oltiin vielä tuuliajolla ja kaikki oli muutenkin ihan kesken.
Joulukuussa löydettiin oma koti. Se oli  rakkautta ensisilmäyksellä! Ja luulenpa myös että talo myös rakastaa meitä. Lämpimästi se toivotti meidät tervetulleiksi 
ja sulki meidät kotoisaan ja hellään syliinsä. 





Eikö olekkin suloinen!?
Me asutaan nyt saaressa. Ikkunoista näkyy meri. Lapsuuteni kesiä vietin tällä saarela. Täälä olen tällä hetkellä  onnellinen. Tällä saarella on myös yksi erityisominaisuus. Saaren pinta-ala on vain 20km² ja poroja n.2700kpl. Eli poroja näkee enemmän kuin ihmisiä, joita täälä asuu n. 500. Kesäsin kaksin tai kolminkertaisesti. Pojalla on ainakin viihdykettä kun katselee poroja ja hirviä (niitäkin löytyy!) ikkunasta!  Eli tällaista meillä! Yritän laittaa piakkoin postauksen myös sisustuksesta.

Olen oppinut...

 
 
Kun olin nuorempi, painoin muutaman kilon vähemmän.
Minun ei koskaan tarvinut vetää vatsaani sisään,
kun pidin päälläni tiukkaa mekkoa.
Nyt kun olen vanhempi, kehoni on vapautunut.
Vyötäröni kohdalla on elastista mukavuutta.
Italialaisten kenkien koko on oltava ainakin kaksi kokoa isommat,
jotta jalat ylipäätään mahtuvat sisään ja sukkahousujen haaraosa jää usein polvien korkeudelle.
Mutta olen myös oppinut,
että ei ole mitään väliä mitä tapahtuu,
miten mustalta kaikki tänään vaikuttaakin;
elämä jatkaa kulkuaan ja huominen on jo parempi päivä.
Olen oppinut,
että tapa jolla henkilö käsittelee seuraavat kolme asiaa, kertoo hänestä paljon; sateinen päivä, eksyneet matkatavarat ja sotkuun joutuneet joulukoristeet.
Olen oppinut,
että oli suhde vanhempiisi millainen tahansa,
tulet kaipaamaan heitä, kun heitä ei enää ole.
Olen oppinut että se,
että hankkii rahaa ja tavaroita,
ei ole sama asia kuin hankkia itselleen elämä.
Olen oppinut,
että elämä joskus antaa minulle toisenkin mahdollisuuden.
Olen oppinut,
ettei elämän läpi voi kulkea räpylä kummassakin kädessä,
joskus on tilanteita, jolloin pallo on heitettävä takaisin.
Olen oppinut,
että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa,
minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.
Olen oppinut,
että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.
Olen oppinut,
että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja ystävällisen taputuksen olkapäälle.
Olen oppinut,
että ihmiset tulevat unohtamaan mitä et sanonut tai tehnyt,
mutta he eivät ikinä tule unohtamaan,
mitä sait heidät tuntemaan.
Olen oppinut,
että minulla on vielä paljon opittavaa.
 
-Tuntematon-