sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Miehen työ

Meidän koko elämä tuntuu tällä hetkellä pyörivän täysin miehen työn ympärillä. Olen aina kammonnut reissuhommia ja ajatellut että en millään kestäisi lasten kanssa yksin viikkoja. Ja säälinyt olen niitä äitejä kenen miehet ovat sellaisessa työssä. 

Nyt taas...Voin vain sanoa että ihmettelen itsekkin joka päivä sitä miten tähän on tultu. Mutta vaikka minulta vieläkin kysyttäisiin että suostunko tällaiseen elämään missä mies saattaa olla vain viikon kotona koko kuukaudessa; vastaus olisi tuhannesti kyllä. Haastavintahan tässä on vain kolme asiaa:

1. Ajokortittomuuteni- Todella noloa, mutta väistämätöntä. Täälä pohjoisessa kun ei pääse minnekkään ilman autoa. Ja lähimpään kunnon kauppaan ja keskustaan on se 25km. Olen jatkuvasti muiden kuskausten varassa. Rasittavaa se on myönnettäköön. Ja miksen hanki sitä kökkö korttia sitten, vaan ruikutan täällä? Vuosisadan kysymys! Onneksi asia on jo hyvässä hoidossa.

2. Yksinäisyys- Vaikka alle kilometrin päässä asuu kaksi siskoa perheineen, tunnen olevani aika yksin. Varsinkin iltaisin kun tulee pimeä ja lapset nukkuu. Silloin tulee sellaiset ajatukset kuin "Jos nyt sattuu jotain niin olen ihan YKSIN vastuussa nuista kahdesta ipanasta" ja kehittelen iltaisin selviytymis keinoja miten suojelisin pienokaisiani tunkeilijoilta. Tätä teen siis ihan säännöllisesti, noin 1 minuutin ajan joka ilta. Sitten kyllästyn, laitan kynttilöitä ja spotifyn päälle. Kaksi pientä asiaa ja ratkaisu moneen ongelmaan! Yksinäisyydellä meinasin oikeasti ikävää miehestäni.. 

3. Oman ajan/energian/täydellisen rentoutumisen puute- Varmaan aika normaali vaiva joka vaivaa monia tietämäni äitejä. Oma aika on ollut minulle aina tosi tärkeää. Voisi melkein sanoa että elinehto. Melkeen. En voi hyvin jos en välillä pääse yksikseni jonnekkin. Minulle kirpparit ovat muodostuneet jonkinlaiseksi rentoutumisen keitaaksi jonne omilla lapsilla on ehdoton kielto. Kerran jouduin ottamaan lapset mukaan kun mies oli reissussa ja oma rentoutumisen nälkäni oli vain yltymästään yltynyt. Ja niinhän siinä kävi että otin lapset mukaan. Se oli kamalaa ja tuntui melkein pyhäinhäväistykselle. Vaikka lapset olivatkin ihan nätisti suurimman osan ajasta. Mutta olin merkannut kirpparit ihan omaksi alueekseni jonne lapset ei vain kuulu. Sen järkytyksen jälkeen lapsilla on ehdoton kielto kirppareille. Onneksi minulla on miehenä sellainen joka odottaa kiltisti autossa lasten kanssa vaikka tunnin että mamma pääsee kirppareille (heh). Kantsii vain laittaa kännykkä kiinni ja tukkia korvat mahdollisilta torven tööttäyksiltä. Niin ja ruokakaupassa käyminen yksin ei ole omaa aikaa!

Tällaista meillä tällä hetkellä. Tj 11 päivää arvatkaa mihin ;)





4 kommenttia:

  1. Voimia nuoren äidin elämääsi - voi tuntua raskaalta nyt, mutta koko ajan helpottuu. Se ajokortti voisi olla hyvä sinulle ja pieni kauppa-auto.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Marita tsempeistä! Kyllä se kokoajan on helpottamaan päin, lapset kasvaa ja itsekkin löytää oikeanlaisen suhtautumisen. Toivotaan että se kortti ja kauppa-auto toteutuisi mahdollisimman pian :) Ps. Paketti saapui tänään ja olen ihan "in LOve", KIITOS!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä arkeen! Ite tulisin varmaan hulluksi ilman ajokorttia. Monilla tutuilla vanhemmilla naisilla ei oo korttia ja oon monesti miettinyt että miten heillä on hermot kestäny kun aina on pitänyt pyytää miestä kuskaamaan :D
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Kiitos tsempeistä Hannele! Onhan se ajokortittomuus aika haastava asia :D Mies kyllä ihanasti jaksaa aina kuskailla jos jonnekkin täytyy päästä. Mutta olis se vaan ihanaa päästä lähtemään noin vain. Lapset kyytiin ja menoksi vain. Mutta ei siihenkään enään toivon mukaan pitkää aikaa ole. Ihanaa viikonloppua myös sinulle! :)

    VastaaPoista

Tulen iloiseksi ihan pienestäkin kommentista!:)