Yves Rocher

En ole koskaan perustanut Yves Rocherista. Enkä liiemmin se tuotteistakaan. Lapsena kaikki ne tarjouskirjeet ja pienet, vihreät rullalle käärityt paperit olivat olivat tosi inn. Tappelimme jopa niistä siskojeni kanssa. Kuka saisi avata pienet vihreät rullat. 


Sitten kasvoin aikuiseksi.


Ja enkä enään välittänyt pienistä vihreistä rullista. Yves Rocherilta tulleet tarjous  kirjeet menivät aina suoraan roskiin. Kunnes eräänä päivänä avasin kirjeen, luin... ja tilasin!! Luulen kärsineeni jonkinlaisesta mielenhäiriöstä sillä hetkellä. Tavarat saapuivat ja nopean testauksen jälkeen päättyivät hylättyinä vaatekaappini alimmaiselle hyllylle, kauinpaiseen nurkkaan. Noin vuodeksi ja viideksi kuukaudeksi.

Kunnes tuli muutto Ruotsiin. Ja kaikki ne purnukat ja putelit näkivät päivänvalon. Yritin jaella niitä ympäriinsä,  mutta kukaan ei niistä oikein innostanut. Työnsin ne epämääräisesti jonnekin vessan hyllyn suuntaan. Ajattein miettiä niiden lopullista kohtaloa myöhemmin. 

Eräänä toisena aamuna vessaan tulee lasten yöheräämisistä väsynyt kotiäiti (eli minä, heh). Yritän miettiä mitä tehdä väsyneille kasvoille ja silmäpusseille jotka roikkuvat leuassa asti ja saavat minut näyttämään ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta. Luoja tietää miltä näytän kymmenen vuoden päästä!! 


Perus kasvorasvani on loppu, kuinkas muutenkaan. Valitsin hajamielisesti jonkun niistä, aina tiellä olevista rasvoista. Hieron sitä kasvoihini. Katson peilistä kun väsyneet kasvoni alkavat hitaasti loistaa. Väsymyksen merkit ovat kuin poispyyhkäistyt. Olen ällistynyt.

Palauta ihosi kuulaus tällä sitruunan AHA-happoja ja omenapektiiniä sisältävällä hoitotuotteella. 

Ihollasi ei koskaan ole ollut näin kaunista hehkua...(Yves Rocher: Inositol Végétal)

Halusin jakaa tämän teidän kanssa koska tiedän että teitä väsyneitä äitejä on tässä maailmassa useampikin kappale. Tarkoitukseni ei ole mainostaa,  kuin kertoa oma kokemukseni asiasta joka on mielestäni kokeilemisen arvoinen. 

Aina ei kallein ole parasta.