Täällä yksi lopenväsynyt odottaja 42+2 viikoilla. Löytyykö ketään muuta yhtä onnellista? Muutama viikko on mennyt odottaessa ja toivoessa niitä kunnon supistuksia tai edes lapsiveden menoa. Mitään kummallista ei ole tapahtuut. Muutaman kerran ollaan jo käyty synnärillä, turhaan. No ei tässä auta vaipua epätoivoon. Eilen yöstä alkoi oikein kunnon kivuliaat supistukset. Nyt niitä on tullu kokopäivän, mutta ei tarpeeksi tiheästi että olisi sairaalaan kannattanut lähteä.
Jokatapauksessa huomenna lähetään miehen kanssa toiseen yliaikaiskontrolliin. Lapset jäävät mummon hoiviin. Jos huomenna on sama tilanne mitä toissapäivänä oli ensimmäisessä yliaikaiskontrollissa, niin sitten käynnistävät. Muutaman yön olen jo viettänyt sairaalahotellissa. Iltaisin vaeltelin sairaalan käytävillä ja yritin saada supstuksia aikaan. Portaitakin kiipeilin monia kerroksia mutta sain aikaiseksi vain muutaman hassun supistuksen.
Meillä on ihan kiva sairaala. Aika vähän sielä on mitään sairaalamaista. Kaikki osastot on oikein kodikkaita että kyllä sielä viihtyy muutamankin päivän. Sain kunnon yöunet ja hyvän ruuan sairaalan puolesta. Kaikki kätilöt mitä tapasin, olivat tosi mukavia ja ottivat kaikki äitit yksilöllisesti.
Jäi hyvä mieli siellä käynnistä.
Mutta huomenna uudestaan. Ehkä paremmalla onnella.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tulen iloiseksi ihan pienestäkin kommentista!:)