sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kaksi vuotta sitten...



Aurinko oli juuri alkanut nousta, kun lähdimme isäsi kanssa sinua hakemaan. Koko yön äitiäsi oli supistellut. Varhain aamulla äitisi herätti isän ja isonveljen. Veli oli vähän ihmeissään kun niin aikaisin herätetään. Mummolle soitettiin, että tulisi puolitiehen matkaa vastaan ja ottaisi veljen hoitoon. 
Se aamu oli niin rauhallinen, täynnä lintujen laulua ja aamu auringon säteitä. 
Me isäsi kanssa tunsimme perhosia vatsassa. Olimme jännittyneitä tulevasta. 
Se aamu on jäänyt lähtemättömästi meidän molempien mieleen. 
Sinä päivänä me saimme sinut. 


Rakas pieni tyttöni.
 Olit todella kiltti ja helppohoitoinen vauva. Katselit maailmaa ihmettelevin silmin. 
Haluan suojella sinua maailman kaikelta pahalta. 
Kasvattaa siivistäsi vahvat että ne kannattelisivat sinua kun lähdet lentoon. 
Vaikka tielläsi tulee olemaan vastoinkäymisiä ja pettymyksiä, et ikinä antaisi periksi.
Toivon myös että ymmärrys ja muiden ihmisten hyväksyminen kasvaisi sisälläsi,
 niin että et tuomitsisi muita, vaan olisit armollinen ja hyvä heillekkin kenellä on sinua vähemmän. 
Säilytä uskosi elämään ja itseesi. Muistathan olla kiitollinen kaikesta mitä sinulla on. 
Katso tulevaisuuteen aina yhtä luottavaisesti kun nyt katsot kaksi vuotiaan silmin. 
Sinusta pidetään kyllä huolta.

1-vuotias Elle-neiti

2-vuotias typykkä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tulen iloiseksi ihan pienestäkin kommentista!:)